Moderni fysiikka opettaa, että todellisuudelle on ominaista dynaamisuus, monimuotoisuus ja ennustamattomuus. Tapahtumien lopputulosta ei voida ennustaa niiden alkutilasta.

Entropia tarkoittaa energian tai materian jakautumista yhä tasaisemmin sille varatussa tilassa, satunnaisuuden ja epätodennäköisyyden kasvamista sekä erojen ja informaation vähenemistä. Sanalla sanoen epäjärjestystä. Entropia kasvaa jokaisessa luonnossa tapahtuvassa prosessissa. On poikkeus. Eläviin olentoihin koodattu ohjausinformaatio toimii tätä luonnollista pyrkimystä vastaan, jonka ansiosta aineen entropia voi eliössä vähetä. Eliöitä ovat muun muassa ihmiset ja bakteerit. Homo Sapiens on lajina nuorempi kuin Mycobacterius Tuberculosis.

Entropiaa voisi kai sanoa Sallimukseksi. Ainakin sillä edellytyksellä, että sallimus olisi lajikohtaista eikä yksilökohtaista. Olisiko päivänsankari Darwin samaa mieltä?

Ihmisolentojen kannalta tuollainen "koodattu ohjausinformaatio" on useimmiten mukava asia. Sitä niin sanotusti osaa elää.

Entropiaa vähentävä koodattu ohjausinformaatio voi ihmisissä ilmetä ainakin pätemisen tarpeena ja haaveina.

Pätemisen tarve

"Milläs Saima sitten leuhkis,
jollei Saimaa vaivais keuhkis."

Näin kerrotaan Saima Harmajan kirjoittaneen, ennen kuin tuberkuloosi lopetti hänen elämänsä 23-vuotiaana. En ole varma pitääkö kertomus paikkansa. Jos pitää, niin se kertoo uskomattomasta henkisestä kypsyydestä. Me jotka olemme jo pari kolme kertaa vanhempia, emme tavallisesti ole yltäneet samaan itseironialla pätemiseen sortumatta useita kertoja itsesääliin.

Sairaus, riippuvuus tai vaikeat elinolosuhteet eivät ole tavoiteltavia asiantiloja, mutta niiden johdosta ihmiset ovat yksilöitä, ja ne ovat tärkeä osa sosiaalista identiteettiä. Tässä suhteessa en vaihtaisi osia bakteerin kanssa. Päivän lehdessä luki, että pahimpia bakteeripesäkkeitä on kännyköissä ja tietokoneiden näppäimistöissä. Olkoon, kommunikoin kuitenkin mieluummin ihmisyhteisössä muiden ihmisten kanssa kuin pidän bakteeripesäkkeessä seuraa toisille bakteereille.


Haaveet

"Niin usein pettää lempi,
niin usein innostus.
Ei koskaan petä kaiho,
ei sammu kaipaus. "

Minun annettiin lapsena uskoa, että vanhat ovat viisaita ja nuoret eivät. Tytöt taisivat sittenkin olla kypsempiä, kun ne saivat lukea Saima Harmajaa. Tai ainakin tytöillä olisi teoriassa ollut mahdollisuus olla viksumpia kuin pojat. Turha sitä minun on enää miettiä, kun omat lapsetkin ovat jo aikuisia. Mutta kyllä Saima on viksu!

Haaveilen, siis olen olemassa.