Reaktiivinen masennus

Pasianssinpelaaja ei ole yksin.

Vastauksia sossuTantalle

Blogi näkyy nyt, kiitos Tuomas Rinta!

Liitän pari toisen käyttäjän blogiin aiemmin kirjoittamaani kommettia:

Joku englantilainen sosiologi, jonka nimeä en enää muista, kirjoitti, että ne, jotka kaikkein eniten tavoittelevat vapautta, joutuvat kaikkein varmimmin yhteiskunnan kontrolliin ja usein laitostuvat ja/tai syrjäytyvät.

Pitkään omaa syrjäytymistarinaani analysoidessani olen päätynyt kaavaan:
mélancolisation + médicalisation = marginalisation eli masentaminen + lääketieteellistäminen = syrjäyttämistä.

Masentamisella tarkoitan, sitä mitä yleisesti sanotaan kiusaamiseksi (mobbing, bullying). Sitä on tutkittu työpaikkojen ja koulujen yhteydessä, koska tällainen tutkimus on taloudellisesti palkitsevaa. Mutta sitä esiintyy ja on aina esiintynyt kaikkialla. Hyvä esimerkki masentamisesta on Nykysuomen Sanakirjan esimerkkilause artikkelissa 'masentaa' "Kapinoitsijat masennettiin perin pohjin". Englannin 'depressed people' tarkoitti siirtomaakaudella esim. Intian alistettuja, kastittomia ihmisiä.

Lääketieteellistämisestä eli medikalisaatiosta on kirjoitettu paljon. Sillä tarkoitetaan käytännössä sitä, että toisen ihmisen käytös ja minuus leimataan sairaaksi, koska hän ei hyväksy tai osaa noudattaa yhteisön normeja. Tätäkin ihmiset ovat tehneet aikojen alusta. Mobbaustutkija Heinz Leymann katsoo työpaikkakiusaamisprosessin alkavan vähäisestä konfliktista, joka vaiheittain päätyy sairaaksi leimaamiseen, eristämiseen ja toisinaan itsemurhaan.

Yhteiskunnan tasolla medikalisaatio merkitsee samaa; reaktiivinen masennus, joita masennustapauksista lasketaan olevan 66-75%, tulkitaan sairaudeksi ja lääkitään. Suomessa medikalisaation kulta-aika alkoi kuulemma v. 1999, kun pari KELAn lääkäriä kirjoitti Lääkärilehdessä, että sairaslomalle tai eläkkeelle pyrkijään on aina ensin kokeiltava yhtä tai kahta lääkitystä. Modernimpaa ja humaanimpaa kantaa edustaa Työterveyslaitoksen ylilääkäri Jukka Uitti, joka kehottaa työpaikkalääkäriä kysymään, mitä potilas tekee työkseen (Socius 2/2008).

Marginalisaatio eli syrjäytyminen sitten. Kun ihminen lähimmäistensä ja viranomaisten taholta on leimattu sairaaksi ja huonoksi, ei elämä aina maistu. Ei viitsi maksaa laskujaan eikä pitää huolta terveydestään. Taidat, sossuTantta, tietää mitä tarkoitan.

Mutta juuri tässä kohtaa teitä tarvitaan ja tullaan aina tarvitsemaan. Erään arvion mukaan (täytyy tarkistaa missä) tiettyjen professioiden arvovalta ihmisten tuomitsemisessa ja heidän elämäänsä puuttumisessa on siirtymässä ensin tuomareilta lääkäreille, ja psykiatrian räikeästi kaupallistuttua edelleen sosiaalityöntekijöille. Te olette nyt yhteiskunnan toivo.

Mutta tämä merkitsee haasteita. Mainitsin edellisessä kommentissa, että sosiaalitoimessa tietyt paradigmat siirtyvät ylhäältä alaspäin. Yksi tällainen paradigma voisi olla 'yhteisöllisyys'. Ei kulu päivääkään, ilman että sitä sanaa kuulee täällä päihdekuntoutuksessa. Uskon, että ajatus on kaunis ja hyvää tarkoittava. Mutta tänne pohjalle ehdittyään yhteisöllisyys on jo menettänyt määritelmänsä ja merkityksensä. Ei syrjäytyneillä ole yhteisöä ainakaan sosiaalitoimessa.

Olin huomaavani sinunkin tekstissäsi jotakin yhteisöllisyyteen liittyvää, jaottelit perinteellisesti toimintaympäristöt julkiseen, yksityiseen ja kolmanteen sektoriin. Minusta nämä rajat pitäisi ylittää, jotta sosiaalityö toimisi. Jos minä olisin sinä, ottaisin edelleen palkan julkiselta sektorilta, mutta touhuaisin myös Elämäntapaliitossa ja Kansalaisareenalla, jos perhe-elämä ei estä, ja oman toimen ohella olisin yrityskonsulttina.

Sinä kirjoitat hyvin ja jäsennellysti, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa yli rajojen.

t. Garlicman

Hiljan edesmennyt Antti-Veikko Perheentupa kirjoitti jo 70-luvulla, että suomalainen sosiaalityö tai -huolto on maanis-depressiivistä; yläpäässä puuhataan maanisesti kaikenlaisia uudistuksia, joiden ymmärtämisessä ja toteutuksessa työntekijäporras vain depressoituu. Ehkä niin on vieläkin.
Itse katselen asioita asiakkaan näkökulmasta, tällä hetkellä  päihdekuntoutuskeskuksesta, jonka kaikki työntekijät muuten ovat sosiaaliohjaajia tai johtavia sellaisia. En tiennyt palkkaeroista.


Onnistunutta keväänalkua Tantta!